Kohtaamisia

1. Johanna Lintukoto: Yleisötyö – Silta taiteen ja yleisön välillä
2. Katriina Uski: Galleria Ikkunassa, lahtelaisten taideolohuone
3. Teemu Matero: Kulttuurikasvatus made in Suomussalmi
4. Janna Westerlund: Tanssiopisto Hurja Piruetti alueensa aktiivisena kulttuuripalveluiden tuottajana

Johanna Lintukoto: Yleisötyö – Silta taiteen ja yleisön välillä

Mitä yleisötyöntekijä tekee? Onkä hän käytännössä myös tapahtumatuottaja? Kuopion kaupunginteatterin yleisötyöntekijä Kaisa Ritola kertoo mistä on kyse.

Kuopion kaupunginteatteri on paljon muutakin kuin näyttämöllä tapahtuvia esityksiä. Teatterin toimintaan kuuluu olennaisena osana myös yleisötyö, jonka tavoitteena on luoda vuorovaikutusta yleisön ja teatterin välille. Yleisötyöntekijä Kaisa Ritola
kertoo, että teatterilla on paljon tarjottavaa myös niille, jotka eivät ole perinteisiä
teatterikävijöitä. "Haluaisimme, että teatteri olisi kaikille avoin ja saavutettava paikka", Ritola painottaa.

Yleisötyössä tavoitteena on syventää taiteen ja yleisön välistä suhdetta. Yleisötyön avulla halutaan madaltaa kynnystä lähteä taiteen pariin, lisätä ymmärrystä taiteesta ja tehdä taidekokemusta saavutettavammaksi kaikille. Yksi iso tavoite on houkutella kulttuurin pariin uusia yleisöjä ja ennen kaikkea nuoria. ”Meillähän on hirveä huoli siitä, että riittääkö meillä katsojia. Kävijöiden keski-ikä nousee, että haasteena ja tavoitteena olisi saada lisää nuorisoa ja se on se asia johon halutaan panostaa ja kehitetään siihen liittyen uusia keinoja.” Kaisa kertoo ja on huolissaan myös tulevaisuudesta: ”Toki nyt on pakko sanoa, että valtio tekee tästä hieman hankalaa. Meillä on monia käytänteitä, esimerkiksi Kuopiossa semmonen tosi hieno teatteripolku. Kasiluokkalaiset käyvät katsomassa harjoituksia ja samassa he saavat jutella työryhmän jäsenten kanssa. Mutta se on kysymysmerkki, että jatkuuko se, koska meidän kaupunki on nyt päättänyt, että nuoria ja lapsia ei enää kuskata kulttuurimenoihin. Ainoastaan uimahalliin. Toinen mikä on huolestuttavaa on taidetestaajat, josta OKM jäi kokonaan pois rahoittajista ja nyt siinä on vaan SKR ja Svenska Kultur Fonden ja tällä tietoa se jatkuu enää 2026 vuoteen. Että tämä on koko ajan haastavampaa.”

Yleisötyö voi olla esimerkiksi:

• Osallistavia työpajoja, joissa yleisö pääsee itse tekemään taidetta ja tutustumaan taiteen tekemisen prosessiin.
• Esityksiin liittyviä keskusteluja, joissa avataan esityksen sisältöä ja annetaan yleisölle mahdollisuus jakaa omia ajatuksiaan.
• Taidekasvatuksellisia ohjelmia, joissa taidetta hyödynnetään esimerkiksi oppimisen välineenä kouluissa tai muissa oppimisympäristöissä.
• Tapahtumia ja festivaaleja, joissa taidetta esitellään monipuolisesti ja yleisö pääsee kokemaan taidetta monista eri näkökulmista.
• Digitaalisia palveluja, joiden avulla taidetta voidaan tuoda yleisön saataville myös verkossa.

Kaisa Ritolan työ yleisötyöntekijänä on monipuolista. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Hän toimii kuin sillanrakentajana teatterin ja yleisön välillä. Päiviin mahtuu niin luovia työpajoja, kouluvierailuja kuin erilaisten tapahtumien suunnittelua ja järjestämistä.Yksi Kaisan tärkeimmistä tehtävistä on löytää uusia tapoja tehdä teatteri saavutettavaksi kaikille. Hän järjestää esimerkiksi koeyleisöjä, joihin kutsutaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ryhmiä. Sellaisiakin, jotka eivät todennäköisesti muuten teatteriin tulisi.

Yleisötyön tavoitteita ovat muun muassa:

• Lisätä taiteen tuntemusta ja kiinnostusta.
• Madaltaa kynnystä kulttuurin pariin.
• Vahvistaa kulttuurin merkitystä yhteiskunnassa.
• Luoda vuorovaikutusta taiteen tekijöiden ja yleisön välille.
• Edistää taiteen saavutettavuutta.

Kaisan työssä yhteistyö on keskeisessä roolissa. Hän tekee tiivistä yhteistyötä niin teatterin sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Teatterin sisällä hän työskentelee muun muassa markkinoinnin, tuotannon ja näyttelijöiden kanssa. Ulkopuolisia yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi koulut, muut kulttuurilaitokset, yhdistykset ja yritykset. ”Teen yhteistyötä tosi laajasti ihan kaikkien työntekijöiden kanssa. Alkuun kun minä tulin tänne niin tämä oli kyllä aika yksinäistä työtä, kun meidän tapahtumatuottaja Anna Rantakoski ei ollut vielä täällä. Hän on minulle työpari. Nyt meillä on esim. tulossa sellainen Lasten jamit -tapahtuma ja siinä me esimerkiksi jaetaan sitä tuotannollista työtä.” Kaisa kertoo ja jatkaa: ”Talon ulkopuolinen yhteistyö on sellainen asia jota haluaisin lisätä. Jonkun verran tehdään yhteistyötä Minna Canthin koulun ilmaisutaidon ryhmien kanssa ja Lumitin kanssa ja koeyleisöjen puitteissa erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa. Olisi ihana päästä tästä teatteritalosta kyllä isommin tuonne uloskin, että se on kyllä ehdottomasti semmonen kehityskohta. Mulla on sellanen haave, että olisi ihanaa tehdä lähiöteatteria jonkin lähiön alueen ihmisten kanssa.”

Entäpä jos Kaisalla olisi kaikki maailman resurssit niin miten hän kehittäisi yleisötyötä Kuopion kaupunginteatterissa. ”Minä haluaisin aikuisille ihmisille sellaisia harrastajaryhmän. Se olis ihana ja sitä on pyydettykin. Sitten minä voisin tehdä mielelläni senioriteatteria ja vauvateatteria ja monenmoista harrastustoimintaa.” Lisäksi Kaisa muistuttaa, että myös häneen päin voi olla yhteydessä. ”On hyvä ottaa yhteyttä minuun. Että ei olisi niin, että me vaan kehitetään jotain keskenään ja tarjotaan, vaan että voisi oikeasti erilaisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa miettiä, että mitä me yhdessä voitaisiin tehdä. Ja että tämä yleisötyö tulisi tunnetummaksi. Että mitä kaikkea se voi olla ja mitkä sen mahdollisuudet ovat.”

Yleisötyö on tärkeää, koska se:

• Tekee taiteesta elämyksellisempää.
• Luo yhteisöllisyyttä.
• Vahvistaa kulttuurikentän asemaa.
• Tukee taiteilijoiden työtä.
• Tuo uusia yleisöjä kulttuurin pariin.

Suomessa yleisötyö on vakiintunut osa taidelaitosten toimintaa. Esimerkiksi teatterit, museot ja orkesterit järjestävät erilaisia yleisötyön tapahtumia ja hankkeita. Yleisötyö on myös tärkeä osa taidekasvatusta. Se on monipuolinen ja tärkeä osa taidekenttää. Sen avulla taide tulee lähemmäksi yleisöä ja taidekokemus rikastuu. Yleisötyön avulla taide voi toimia voimavarana ja inspiraation lähteenä kaikille ja houkutella kulttuurin pariin uusia ihmisryhmiä ja yleisöjä. Nyt onkin tärkeää tässä hetkessä, saksien viuhuessa ympäriinsä, lisätä yleisötyön tunnettavuutta ja laajentaa ymmärrystä siitä, miten hyödyllinen ja tärkeä osa-alue yleisötyö kulttuurikentällä onkaan.

Lähteet:

Kuopion kaupunginteatteri - Etusivu.

Sivonen, O. & Sorjonen, H. 2015. Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus - Cupore.

**********************************************************************************

Katriina Uski: Galleria Ikkunassa, lahtelaisten taideolohuone

Galleria valoisissa tiloissa Trion pohjakerroksessa

Tämä artikkeli on henkilökuva rohkeasta ja aikaansaavasta kuvataiteilijasta ja galleristista. Hän on monille lahtelaisille innoittaja ja hyvinvoinnin edistäjä kuvataiteen tekemisen ja siihen osallistumisen saralla.

Maria Åström on lahtelainen itseoppinut kuvataiteilija ja Lahden taideyhdistyksen jäsen. Hän oli jo lapsena taitava maalailija ja kasvoi kuvataiteilijoiden ympäröimänä. Varsinainen taiteilijaura alkoi hänellä kuitenkin vasta eläkeiässä kiireisen työ- ja perhe-elämän jälkeen. Åström kertoo, että hän kävi usein taidenäyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa, joista jäi monia vaikutteita ”takaraivoon”. Mieluiten hän maalaa impressionistista, post-impressionistista ja abstraktia taidetta akryyliväreillä. 

Korona-aika oli monelle taiteentekijälle luomisen aikaa. Myös Åström maalasi paljon ja tauluja alkoi kerääntyä kodin nurkkiin. Hän mietti, miten niitä voisi myydä tai saada näytille. Kerran hän käveli Lahden keskustassa ja huomasi tyhjiä näyteikkunoita. Åström ihastui pieneen ikkunahuoneeseen Trion kauppakeskuksessa ja soitti oitis Trioon kysyäkseen mahdollisuudesta vuokrata tilaa. Kahden viikon kuluttua Åström pystytti ensimmäisen taidenäyttelyn yhdessä muutaman muun taiteilijan kanssa. Pieni galleria sai nimekseen, Galleria Ikkunassa, luonnollisesti. Nyt galleria on laajentunut kauppakeskuksen pohjakerroksessa suurempaan liiketilaan, johon mahtuu kerralla noin 12 taiteilijan töitä, sekä tauluja että kuvanveistoa. Menossa on kolmas vuosi.

Marian maalaukset Mielen esteet ja Muuri

Åström kertoo galleriansa toiminta-ajatuksesta, että jokainen esille laittaja maksaa kuukaudeksi kerrallaan tietyn summan, jolla katetaan tilan vuokrakulut. Taiteilijoilla on velvoite kolmen tunnin viikoittaiseen näyttelyvalvontaan. Galleria ei ota provisiota mahdollisista myynneistä eikä taiteen kokijoilta peritä pääsymaksua. Ihmiset voivat tulla vapaasti levähtämään gallerian sohvalle ja samalla tutustua monipuoliseen taidetarjontaan. Monet pitävät gallerian rauhallisesta ja hyvästä tunnelmasta. He kertovat mielellään omista taidemieltymyksistään ja saattavat jäädä juttelemaan muustakin. Åström nauttii siitä, että ihmiset viihtyvät. Hän on huomannut, että monet tarvitsevat juttukaveria tai vain kuuntelijaa. ”Voisi ehkä ajatella, että Galleria Ikkunassa on Lahden keskustan taideolohuone”, hän sanoo.

”Taiteilijat ovat löytäneet gallerian ja taidemyyntiäkin on hienosti”, Åström tokaisee. ”Minulle on tärkeää, että harrastelijataiteilijoilla on matala kynnys tuoda töitään esille. Aivan niin kuin on musiikin tekijöitä tai pöytälaatikkokirjoittajia, kuvantekijöitäkin on erilaisista lähtökohdista. Usein ihmettelen sitä, miten lahjakkaita monet itseoppineet taiteilijat ovat. Jonkinlaiset kriteerit galleriaan pääsyyn kuitenkin on oltava. Joskus olen joutunut kannustavasti sanomaan, että harjoittele vielä vähän”, Åström kertoo. 

Nojatuolissa on hyvä pohdiskella.
Rauhan ja rakkauden tila  
ja Kipa Kirin lintuveistos

Åström puhuu mielellään taiteen tekemisen ja siihen osallistumisen hyvinvointivaikutuksista. Hänellä on siitä omakohtainen kokemus. ”Silloin kun sairastuin ja jouduin pyörätuoliin, maalaaminen pelasti henkeni. Koin taiteen tekemisen todella voimauttavana. Annoin sisäisen maailmani tulla ulos tauluiksi ja ikään kuin keskustelin niiden kanssa. Se oli puhdistavaa ja terapeuttista, ja auttoi minua lähtemään liikkeelle. Muuten olisin ehkä jäänyt pyörätuoliin surkuttelemaan kipujani. Siten voin sanoa, että taiteella on vahvasti hyvinvointivaikutuksia”

Marian taulu Soturi

Puhuttaessa kestävästä kehityksestä Åström sanoo, että hän pyrkii kierrättämään maalausjätteensä ekologisesti ja uusiokäyttämään maalauspohjiaan. ”Vanhat mestaritkin ovat maalanneet kankaansa moneen kertaan, joten ei säästäväisyydessä mitään uutta ole. Tärkeintä maalaamisessa on itselleni kuitenkin henkinen ja sosiaalinen puoli, juuri niiden hyvinvointivaikutusten vuoksi.” Åström sanoo.

Åströmille on kehittynyt laaja yhteistyöverkosto Lahden taideyhdistys ry:n ja gallerian myötä. Monet löytävät taidepiireihin myös sosiaalisen median kautta. ”Yksittäisten taiteilijoiden lisäksi Galleria Ikkunassa on ollut Päijät-Hämeen Tilkkukillan ja monikulttuurikeskus Multi-Cultin näyttelyt. Äskettäin FC Kuusysin juniorit saivat kerätä onnenpyörällä rahaa gallerian edessä. Osan palkinnoista lahjoittivat taiteilijamme, Åström kertoo.

Marian taulu Rauhan silta rauhan puistossa (Hiroshima)

Åström maalailee gallerian tulevaisuuden näkymiä näin: ”Välillä mietin jaksamistani, mutta en kuitenkaan koe olevani yksin tässä. Meille on rakentunut suuri, yhteisöllinen perhe, joka puhaltaa yhteen hiileen. Gallerian pitäminen on voittoa tavoittelematonta, mutta toisaalta se antaa voimaa ja tuo paljon sisältöä elämään. Olen siis päätynyt jatkamaan, toistaiseksi.”

J.K. Yllättäen Galleria Ikkunassa menetti toiminnalleen suotuisat tilansa vuoden 2025 alusta. Galleria toimii jälleen alkuperäisessä pienessä ikkunahuoneessa Trion kauppakeskuksen katutasossa. Ilmianna tilat, jotka voisivat soveltua gallerian pitämiseen Lahdessa!

**********************************************************************************

Teemu Matero: Kulttuurikasvatus made in Suomussalmi

Kuvat: Uma Nissi

”Se kai se ehkä erottaa minut jostakin toisenlaisesta taidekasvattajasta, että kun en ole tähtäämässä sinne jonnekin tuonne, vaan minä haluan tehdä tätä tämmöisellä ruohonjuuritasolla. Takapajuinen, räkäisen ”ränttänen” ja punk-henkinen meininki houkuttelee”, Uma Nissi kertoo.

Kulttuurikasvattaja Uma Nissi luo uudenlaista taide- ja kulttuurikasvatusta kainuulaisten syrjäseutujen vahvistamiseksi. Metodeinaan Uma käyttää osallistamisen, eläytymisen ja yhteisöllisyyden menetelmiä. Uma myös luo ja tuottaa luovan toiminnan työpajoissaan tarvittavan opetusmateriaalin.

Suomussalmella kulttuurikasvatuksessa vallitsee monipuolinen ja innostava tilanne. Kulttuurikasvatusta Suomussalmella hoitavat peruskoulu, Kianta-Opisto (kansalaisopisto) sekä Kainuun musiikkiopisto, jotka tarjoavat ilmaisun, kuvataiteen ja musiikin opetusta. Yhtenä kulttuurikasvatuksen tuottajana voidaan pitää myös paikallista Teatteri Retikkaa, joka osallistaa lapsia ja nuoria näytelmissään hyvinkin keskeisiin rooleihin. Muita kulttuurikasvatukseen viittaavia toimijoita Suomussalmella ovat 4H-kerhotoiminta, urheiluseurat sekä koulun omat kokki-, liikunta-, kuvataide-, musiikki-, teknisen- ja tekstiilityön kerhot. Nämä eivät aivan suoranaisesti kuulu kulttuurikasvatuksen sapluunaan, mutta kuitenkin ne tarjoavat väylän oman kiinnostuksen kohteen löytämiseen.

Kainuun alueella toimii merkittävänä kulttuurikasvattajana Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus Kulttura, joka koordinoi ja tuottaa kulttuurikasvatushankkeita. Kulttura on keskeinen vaikuttaja myös Suomussalmen kulttuurikasvatustyössä. Kultturan taiteilija-pedagogi Uma Nissi asuu Suomussalmella. Hän työskentelee kaikissa Kainuun kunnissa ja on ollut mukana useissa kulttuurikasvatushankkeissa myös Suomussalmella. Hän on ohjannut monialaisia taidepajoja muun muassa Ruukinkankaan koulun tiloissa, Luovan toiminnan tila Ränttälässä, kirjastolla ja kehitysvammaisten päivätoiminnassa.

Kultturan vahva jalansija ja näköalapaikka suomussalmelaisessa kulttuurikasvatuksessa sai alkunsa, kun Umaa pyydettiin mukaan Kultturan Korpien kummitaiteilijat-hankkeeseen Suomussalmen taiteilijaksi. Kulttuurikasvatusta tarvitaan yhtä lailla maaseudulla kuin kaupungeissa, tekemisen ja osallistamisen keinot vain ovat hieman erilaiset, mutta tavoitteet eivät. Uman tavoitteet kulttuurikasvatuksen suhteen liittyvät pitkälti ihmisten arki-ilmaisun monipuolistamiseen.

”Tähtäimenä voisi olla ihmisten ilmaisutapojen monipuolistaminen ja siitä syntyisi yhteisöllistä kannustavaa elämää, joka kannustaisi ilmaisemaan itseään vapaasti, kunkin parhaaksi katsomalla tavalla sekä antaisi erilaisia näkökulmia kulttuuriin”, Uma kertoo.

MITÄ ON KULTTUURIKASVATUS?

Kulttuurikasvatus on ohjattua taide- ja kulttuuritoimintaa, jonka tavoitteena on edistää lasten ja nuorten itseilmaisua sekä luovia taitoja, parantaa oppimisen edellytyksiä, kehittää medialukutaitoa ja kulttuurikompetenssia eli kykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Kulttuurikasvatus tutustuttaa lapset ja nuoret eri taiteenlajeihin, erilaisiin taidelaitoksiin, kulttuurin tekijöihin, paikalliseen kulttuuriin sekä kulttuurien moninaisuuteen sekä rakentaa heidän kulttuuri-identiteettiä ja itsetuntoa.

Kaikki Kainuun kunnat (valtakunnallisella tasolla 80 % kunnista) ovat laatineet kulttuurikasvatussuunnitelman, jonka tavoitteena on koota yhteen alueen kulttuurillisia toimijoita lasten ja nuorten kulttuurin äärelle. Tällä pyritään myös yhdenvertaiseen, monipuoliseen, systemaattiseen ja saavuttavaan kulttuurikasvatukseen.

Kulttuurikasvatussuunnitelma on esim. kunnan tai jonkun muun instanssin kulttuurin, taiteen tai kulttuuriperinnön toteuttamissuunnitelma ja se voi olla myös osana peruskoulun opetusta. Suunnitelmalla tuetaan lasten ja nuorten oikeutta taiteen ja kulttuurin kokemiseen.

Lähteet: www.lastenkulttuuri.fi ja www.kulttura.fi

KULTTUURIPITÄJÄ SUOMUSSALMI

Suomussalmi sijaitsee Kainuun korpimailla, Kajaanista n. 100 kilometriä pohjoiseen ja Oulusta n. 200 kilometriä itään. Suomussalmella on pitkät kulttuuriperinteet ja kunta on kulttuurisesti hyvin rikas ja monipuolinen. Paikkakunnalta on lähtöisin monia merkkihenkilöitä kuten runoilija Ilmari Kianto, tanssija-koreografi Reijo Kela sekä presidentti K.J. Sthålberg. Suomussalmi on tunnettu myös monipuolisesta kulttuuritarjonnastaan. Suomussalmi Rock, Raatteentie, Teatteri Retikka ja Retikan kesäteatteri vetävät kuntaan paljon kävijöitä.

- Suomussalmella halutaan tuottaa tyylikästä kulttuuria ja säilyttää oma arvo. Suomussalmi vaalii ja panostaa kulttuuriarvoihin voimakkaasti, mikä heijastuu kulttuurikasvatukseen, Uma tuumaa.

KUINKA SUOMUSSALMELLA?

Uman mielestä paikallisuus on Suomussalmella vahva valtti. Omassa työssään hän pitää tärkeänä paikallisympäristöstä ammentamista ja hän haluaa ohjata ihmisiä katsomaan lähelle. Uma kokee tekevänsä yhteiskunnallista työtä siinä, että panostaa lähialueen lasten ja nuorten kulttuurikasvatukseen.

”Lähiympäristössä luodaan ensimmäiset kytkökset maailmaan. Lapsen ja nuoren kasvun kannalta sillä on paljon merkitystä, millaisia ilmaisutapoja lähiympäristössä käytetään. Jos vain onnistun innostamaan lähiympäristön lapset ja nuoret mukaan kulttuuritoimintaan, niin kiva”, Uma pohtii.

Eläimillä on tärkeä rooli lasten piirroksissa ja Uman ohjaamissa työpajoissa

Suomessa koulutetaan eri kouluasteilla paljon ammattitaiteilijoita, jotka ovat perehtyneitä tiettyyn taiteenlajiin ja omaan työhönsä sekä sitä kautta kulttuurikasvatukseen, mutta Suomussalmella on myös omintakeinen tapa tehdä kulttuurikasvatusta. 

- On hyvä, että ammattitaiteilijoiden rinnalla on minun kaltaisia taiteilijoita, jotka tuottavat kotikutoisempaa ja ”räkäisempää” kulttuuritoimintaa, ja johon voi osallistua matalalla kynnyksellä ja jossa osallistujilla ei tarvitse olla niin korkeita taiteellisia tavoitteita, Uma kertoo.

- Maaseudulla ei ole ammattitaiteilijaa kaikille aloille, vaan täällä on se yksi tai kaksi taiteilijaa, ja niiden täytyy tehdä vähän kaikkea ja siinä se kiehtovuus onkin. Meillä on myös mielikuva semmoisista ihmisryhmästä, jotka ei kuluta kulttuuria, niin minun visio pitää sisällään ihan kaikenlaiset kulttuurin tuottajat, eli kuka tahansa voi olla kulttuurin tuottaja, Uma sanoo.

Suomussalmen kulttuurikasvatustyöhön olisi tärkeää saada mukaan monipuolisesti eri alojen ammattitaiteilijoita esimerkiksi etäyhteyksien avulla. Etäyhteydet tarjoavat jouhevan ja kustannustehokkaan osallistumistavan syrjäseutujen työpajoihin.

- Että saisi taiteilijoita etälinjoille, esim. tanssi- tai sirkustaiteilija pitäisi minun ohjauksessa olevalle luovan toiminnan ryhmälle etätunnin. Taiteilija ohjais eka tunnit etänä ja me voitais sitten tehdä niitä seuraavalla tunnilla itsenäisesti ja jalostettais niitä eteenpäin omannäköiseksi. Semmoisia ihan perustason juttuja, joita on turvallista tehdä ja jotka tuottais meille sitä iloa. Tämä jalostaisi myös omaa työtäni, Uma kertoo.

Uma kertoo pyrkivänsä kulttuurikasvatuksessa siihen, että toiminta antaa välineitä konkreettisen arkiseen elämään. Uman ohjaama kulttuurikasvatustoiminta pitää sisällään musiikkia, kuvataidetta, sanataidetta ja luovaa liikettä.

Tällä hetkellä Uma on ohjannut tuokioita kehitysvammapuolella ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten parissa.

- Oikeastaan minä rakennan aina semmoisen kokonaisuuden, että se polveilee silleen kivasti asiasta toiseen. Yleensä on semmoinen yks teema, minkä ympärille tunnit rakennan sitten, Uma lisää.

Suomussalmella tapahtuva kulttuurikasvatus on maanläheistä, luontoarvoja kunnioittavaa ja vaatii opettajalta luovuutta. Kaikkea yltäkylläistä tarjontaa, jota kulttuurikasvatuksen saralla kaupungeissa on, maaseudulla ei ole, joten tarjontaa on keksittävä itse. Uma kertoo, että hän haluaa kulttuurikasvatustyössään nostaa esiin luonnonläheisen syrjäseutuympäristön luovuutta ruokkivan "verevyyden". Uma nimeää syrjäseudut tärkeiksi luovuuden voimavaroiksi.

”Kotikylääni Ylikiimingin Juopulia olen pitänyt leikillisyyden tradition ja omaleimaisen kulttuurin vahvana edustajana. Tätä taustaani vasten en osaa nähdä syrjäkylää murheellisena paikkana. Kulttuurin näkökulmasta syrjäkylän ei ole syytä asettua altavastaajan tai ”uhriutujan” rooliin. Syrjäseutu luo niukkuuden ja "pysähtyneisyyden" vaikutelmaa, mutta yksittäisen ihmisen elämä siellä voi olla kulttuurisesti hyvin paikantavaa, rikasta ja inspiroivaa”, Uma kertoo.

Suomussalmen kouluissa on myös osallistuttu Taidetestaajat- kulttuurikasvatushankkeeseen, jossa oppilaat matkustavat esim. Helsinkiin erilaisten taideinstanssien työpajoihin.

OHJAAJANA KULTTUURIKASVATUKSESSA

Suomussalmella kulttuurikasvatuksen ohjaajalta tai opettajalta vaaditaan moniosaajuutta, johon Uman mielestä paras väylä on ollut luokanopettajakoulutus.

- Luokanopettajakoulutuksessa käydään läpi paljon erilaisia taiteen perustekniikoita, joiden opiskelun jälkeen pystyy ohjaamaan perustasossa eri taiteenalan harjoituksia, Uma toteaa.

Opettajakoulutus tarjoaa loistavat työkalut ryhmän hallintaan sekä myös kulttuurikasvatuksen tietopohjaan. Uma pitää siitä, että Suomussalmella on tilojen suhteen hyvät valmiudet toteuttaa laadukasta kulttuurikasvatusta. Uma on kokenut, että on ollut haastavaa saada osallistujia koulun ulkopuolella tapahtuvaan kulttuurikasvatustoimintaan.

Erityisesti sanataideharrastukset ja -pajat ovat kärsineet osallistujapulasta. Taide-sana saattaa etäännyttää ja luoda mielikuvia toiminnasta, johon tarvitaan erityistaitoja.

- Aika monella on se käsitys, että edustan jotain liian taiteellista ja osallistujat ehkä ajattelevat, etteivät he itse ole taiteellisia, Uma kertoo.

Työ vaatii hyvää eläytymiskykyä. On hyvä pystyä spontaaniin muutokseen ja heittäytyä siihen, mikä on mehevintä.

- Tilanteet muuttuu, mitä sitten! Aina pitää kaivaa jostakin se, että tehdäänpä tässä tilanteessa sittenkin tämmöistä, Uma huudahtaa!

Yksi pieni lausahdus voi muuttaa tunnin kulun, ihan tuosta vaan.

- Sitten minä otan tosi paljon osallistujilta kaikkia juttuja, nytkin kun kävin kehitysvammapuolella vetämässä pajojani, oli aivan ihana, kun siellä ekalla kerralla yks osallistuja kysyi minulta, että mihinkähän voisi oikein piilottaa semmoisen kassin, ettei hän aina lähtisi perjantaina jonnekin reissuun. Mietittiin sitä porukalla, mihin piilotettais se menokassi, ettei aina tulisi lähdettyä! Me keksittiin kaikkia piilopaikkoja esim. marjamätäs tai komeron perimäinen nurkka, Uma tuumaa.

Uma kertoo, että hän teki seuraavalle tapaamiskerralle menokassin piilotuksesta oman rytmikkään biisin ja antoi osallistujille sanat.

- Sit me laulettiin se semmoisena vuorolauluna, että minä lauloin ensin ja sitten ne lauloi sen saman uudelleen. Sehän oli aivan mahtava juttu! Monesti pieni spontaani lausahdus jää elämään ja siitä tuleekin yllättäen yleisesti käytettävä, Uma kertoo.

Kehitysvammapuolella pidettiin harmillisena kulttuurikasvatustuokioiden loppumista.

- Se oli tosi harmillista, kun ne kuuli, että tämä ei enää jatkukaan, ja ne on aina odottanut tätä (tuokiota), että voisiko olla joku jouluspesiaali, ne vielä kysy, Uma tuumaa.

Visaisista kysymyksistä tai kriittisistä kommenteista tulee monesti parhaimmat ja syvällisimmät keskustelut. Niihin ei ole helppoa vastausta, vaan se tulee keskustelun ja pohdinnan kautta.

- Minä tartun aina niihin, ei ole ikinä niin kiire, etteikö ehtisi tarttua, Uma hehkuttaa.

Uma Nissi boheemin puuhamaansa, Ränttälän pihalla

LUOVAA PEDAGOGIIKKAA

Uma hyödyntää kaikessa opetustyössään eläytyvää pedagogiikkaa, mikä tarkoittaa kuulostelevaa, vuorovaikutteista ja keskustelevaa työotetta. Kulttuurikasvatustuokio lisää lasten ja nuorten tasavertaisuutta, mutta kaikki eivät voi osallistua ohjaukseen samalla tavalla. Esimerkiksi henkilön, jolla on jokin liikuntavamma, osallistuminen pitää mahdollistaa sujuvasti.

"Pyrin siihen, että kaikilla olisi se ääni, että vaikka ei uskaltaisikaan itse ääneen sanoa. Ja se kokemus yhteisyydestä ja osallisuudesta, että se tuottaisi iloa. Ja että saa olla mukana, tämä varsinkin niissä erityisryhmissä. Kaikkien mukana olevien tulee kokea olonsa tervetulleiksi," Uma kertoo.

Yhdessä tekeminen ja harjoittelu voi tähdätä myös esiintymiseen, jossa jokainen voi päästä parrasvaloihin. Ketään ei pakoteta esiintymään.

”Aivan älyttömän ihana hetki oli viime keväänä Suomussalmen Rastin kevätjuhlassa, kun pääsimme erityislasten ja -nuorten luovan toiminnan ryhmän kanssa esiintymään oikean teatterin lavalle. Se oli aivan huikea kokemus kaikille”, Uma kertoo.

Kulttuurikasvattajana Uma haluaa olla myös kulttuurituottaja, joka tuo Suomussalmea Suomen kartalle ja näyttää, mihin Suomussalmella pystytään. Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottua ja Umaa kiehtoo syrjäseutu kaikessa “ränttäisyydessään”. Luovuutta voi löytää myös niukkuudesta. Uma ei ainoastaan hyödynnä valmiita materiaaleja vaan tuottaa ja luo teoksia sekä opetusmateriaaleja myös itse.

- Minä haluan itse tehä sen inspiroivan tuotoksen ja sen pohjalta sitten haluan osoittaa lapsille ja nuorille sen, että pystyy tekemään ja tuottamaan ittekin, eikä tarvitse ottaa valmista, Uma tuumaa.

Kulttuurikasvattajan tärkeä taito on myös innostumisen voiman hyödyntäminen.

- Innostun sekä opettajan että kulttuurikasvattajan työssä eniten siitä, mitä näen arjessa ja arkisessa lähiympäristössäni. Olen tehnyt tarinoita ja musiikkia muun muassa lemmikkieläimistäni, joiden kanssa puuhaillessa kirjaan ylös ideoita tarinoihin ja biiseihin. Luovan toiminnan pajoissa haluan näyttää osallistujille oman esimerkkini kautta, että ihan se konkreettisestikin, tavanomaiselta vaikuttava elämä voi tarjota paljon tarinan aiheita, Uma innostuu.

TAKATASKUSSA RÄTKETTÄ ja KAURAPUUROLYRIIKKAA

Uma kasvoi syrjäseudulla, jossa järjestettyä ja ohjattua tekemistä ei ollut kuten kasvukeskuksissa. Syrjäseudulla hän oppi rikastuttamaan elämäänsä keksimällä arkeen tarinallisia ulottuvuuksia.

- Myös avain lukuinnon edistämiseen voisi löytyä itse tuotetun sanataidemateriaalin kautta. Tarvitaan ihastuminen kieleen ja kielellä tuotettuihin maailmoihin, että sanoista ja lukemisesta kiinnostuu, Uma kertoo.

Kulttuurikasvatustuokioissa suuressa roolissa on luova liike ja sanataide. Uma kokee, että sanataide on hieman luotaantyöntävä nimitys ja hän onkin kehittänyt oma menetelmän, ruohonjuuritasoisen sanataidetoiminta Rätkeen, jossa tuotettu kaurapuurolyriikka (myös Uman oma termi) merkitsee arkipuheen lyyrisointia.

Uma käyttää sanataiteen menetelmänä haastatteluja, joista hän poimii mielenkiintoisia lainauksia. Rätke-toiminnan avulla hän haluaa osoittaa, että kuka tahansa voi tuottaa merkityksellistä tai kaunista tekstiä joko puhumalla tai kirjoittamalla.

- Monetkin semmoiset oikein rehevät puhujat eivät ymmärrä, miten herkullista kieltä ne käyttää, mutta jos mä otan nauhurin ja nauhoitan sitä puhetta ja kirjoitan sen puhtaaksi ja näytän, että katso, tämä on niinku runo. Minusta se on parasta mahdollista kaunokirjallista tuotosta. Rätkeitä löytyy esim. kännyköiden pikaviesteistä ja ”teebeen ukkojen köörin” kahvipöytäkeskusteluista, Uma sanoo.

KEILLE TARKOITETTU?

Uman ohjaamat kulttuurikasvatustuokiot on suunnattu monen ikäisille. Erilaiset teemat ja projektit määrittävät kohderyhmän. Uman ylläpitämässä Luovan toiminnan tila Ränttälässä on ollut esim. tapahtumia aikuisille ja leirejä lapsille. Uma mainostaa omaa kulttuurikasvatustoimintaansa sosiaalisessa mediassa riippuen tapahtumasta sekä rahoittajasta. Kultturan toimintaa mainostetaan Kultturan kanavien kautta.

YHTEISTYÖTÄ

Uma tekee joitakin pajatuokioita, kuten hän tuntejansa kutsuu, yhteistyössä eri alojen taiteilijoiden kanssa. Se on palkitsevaa ja mielenkiintoista.

”Sanataide ja tanssi jos pistettään yhteen, niin siitähän sitten syntyy tosi mielenkiintoinen kombo ja siinä myös oppii toiselta taiteilijalta”, Uma tuumaa.

Uma kokee yhteistyön olevan antoisaa esimerkiksi musiikintekijöiden, tanssijoiden ja kuvataiteilijoiden kanssa. Joillakin taiteen ja kulttuurin aloilla pidetään tiukasti kiinni omasta asiantuntijuudesta ja ammattitaidosta, eikä katsota kovin avoimin silmin ei-ammattitaiteilijoiden tekemää taidetta.

- On olemassa tiettyä ammattiylpeyttä korkeakoulutetuissa taiteilijoissa. Tällä mun taustalla ja kokemuksella tämmöinen ammattiylpeys ei aukea, eikä se, että pidetään tarkasti kiinni omasta tontista. Se on toki herkkä alue, enkä halua ylenkatsoa ketään. Oon saanut semmoisen vähän ihmettelevän tokaisun, kun olen sanonut, että tykkään kurkotella eri taiteenalojen alueille, että aika kunnianhimoiselta kuulostaa, Uma pohtii.

- On ajateltu, ettei minulla ole asiantuntijuutta, ei sanottu suoraan, mutta se on siellä rivien välissä. Pienellä paikkakunnalla täytyy olla moneksi ja koen kyllä, että minusta on moneksi, ja vaikka en osaisi jotakin, niin opettelen sen, Uma jatkaa.

”Toivon myös, että meitä tämmöisiä monelle alalle kurkottelijoita tulisi jatkossa enempikin”, Uma toteaa!

Tarinat ja tarinallisuus ovat keskeisessä roolissa.
Jokaisessa lapsessa asuu omanlainen tarinankertoja

PAIKALLINEN VALTTI

Uma on tehnyt yhteistyötä Suomussalmen kunnan kulttuurituottaja Veera Tavilan kanssa, mikä mahdollistaa monien kulttuurillisten asioiden toteutumisen sekä paikallisen kulttuurikasvatuksen kehittämisen.

- Meillä on erittäin ammattitaitoinen ja idearikas kulttuurituottaja Veera! Kaikissa kunnissa ei ole omaa kulttuurituottajaa. Toivottavasti siitä ei ikinä luovuta, koska se on hirveän tärkeä tehtävä täällä. Mulla on hyvä yhteistyö hänen kanssa ja musta on ihanaa, että täällä kunnassa on hänen kaltainen työntekijä, Uma hehkuttaa.

TULEVAISUUS

Kultturan taiteilija-pedagogin pesti on Umalla kahden vuoden mittainen. Sen päättyminen häämöttää vääjäämättömästi edessä. Uma toivoo tämänkaltaisten kulttuurikasvatusprojektien rahoitusten jatkuvan tulevaisuudessakin, sillä ne ruokkivat ja ylläpitävät paikallista kulttuuria sekä kehittävät paikallista taide- ja kulttuurielämää. Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Umalle 30 000 euron apurahan Perukan tytöt ja naiset -hankkeeseen. Vuoden mittainen apurahatyöskentelykausi alkaa helmikuussa 2026.

Mieleinen kehittämistyö olisi aloittaa kulttuurikasvatukseen liittyvää kulttuurin, luovan liikkeen sekä taiteen etäopetusta. Uma haluaisi työskennellä kehitysvammapuolellakin. Hän ajattelee, että sinne hänellä olisi paljon annettavaa. Suunnitteilla on myös miesten tapahtuma, jossa keskitytään luovan puuhastelun lisäksi arkiaskareisiin, kuntoiluun ja keskustelemiseen.

Pesiön vanha kyläkoulu,
Ränttäläksi nimetty luovan toiminnan kulttuuritila
ja Uman perheen lämminhenkinen koti

Uma jatkaa oman “boheemin puuhamaansa”, Luovan toiminnan tila Ränttälän kehittämistä. Ränttälä on kaikenikäisille suunnattu, matalan kynnyksen osallistumispaikka. Se on kansan kulttuurikehto, joka ei lokeroi ihmisiä. Ränttälä antaa päihteettömän vaihtoehdon kulttuuritapahtumien kentälle. Uma toivookin, että päihteiden kanssa kamppailevat voivat osallistua heidän järjestämiin tapahtumiin ja konsertteihin ilman pelkoa repsahtamisesta. Uma haaveileekin, että tila tarjoaisi tulevaisuudessa hänelle ja hänen puolisolleen työskentely-ympäristön, jossa he voisivat hyödyntää taiteellisia, kasvatuksellisia, ohjauksellisia sekä luovia asiantuntijuuden ja ammattilaisuuden osa-alueita ja jonka toiminnassa olisi mahdollisesti mukana tarinallinen eläinavusteisuus. Uma kokee olevansa kulttuurin ja kulttuurikasvatuksen opettajuuden parissa vahvasti omilla vesillään.

”Tämähän on siis mun elämä, tää ei ole mitenkään semmoinen irrallinen osa, vaan tää on mun elämää”, Uma huudahtaa!

Yksittäisen osallistujan kohdalla vaikutukset voivat olla mullistavia. Kulttuuriprojekteissa mukana olleista lapsista ja nuorista voi kasvaa alueelle uusia taiteilijoita tai kulttuurintekijöitä. Joillakin se voi johtaa myös kulttuurin, taiteen, musiikin, tanssin, teatterin, esitysteknisen tai jonkun muun alan, kuten kasvatus- ja opetusalan ammatteihin. Mitättömästä asiasta kulttuurikasvatuksessa ei ole kyse, sillä oma ura voi löytyä kulttuurin parista hyvinkin helposti. Näin kävi tämän jutun kirjoittajallekin, jonka työura koostuu mm. opetustyön, kulttuurin sekä tieto-, kuva- ja äänitekniikan töistä.

Kulttuurikasvatus made by Uma: Uman matka suomussalmelaiseksi kulttuurikasvattajaksi

”Mun on hyvin vaikea itseäni tituleerata miksikään erityisalan taiteilijaksi. Mua tykätään tituleerata sanataiteilijaksi kulttuuri- ja taideihmisten keskuudessa, kun halutaan tietää, että mitä mää oon. Itse pidän itseäni semmoisena monialaisena taiteidenvälisenä toimijana.”

Uma Nissi on syntyisin Oulusta ja hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Ylikiimingin Juopulin kylässä. Uman nykyinen asuinpaikka on Suomussalmella, Luovan toiminnan tila Ränttälässä. Päivätyönään Uma toimii perusopetuksen opettajana Suomussalmen kunnassa. Hänen opiskelijansa ovat maahanmuuttajataustaisia. Tämän lisäksi Uma työskentelee taiteilija-pedagogina Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus Kultturassa. Lisäksi Uma on paikallislehden kolumnisti. Valmistumassa on myös kirja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden teksteistä. Aiemmin Uma julkaissut Kaketsu-kirjan yhdessä valokuvaaja Sanna Krookin kanssa.

Uman kulttuuriprojekteja on aiemmin rahoittanut Perttu Häkkisen säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Suomussalmen kunta, Kainuun liitto, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto, Oulun Valistustalo ja Oulun kaupunki.

KULTTUURIN NÄLKÄ

Kulttuurin pariin Uman johdatti runojen ja kertomusten kirjoittaminen. Hän onkin kirjoittanut runoja nuoresta saakka.

”Minä olin siinä meidän lapsuus- ja nuoruusajan porukassa se runotyttö ja semmoinen taiteilijatyyppi”, Uma kertoo.

Hänen elämäänsä on kuulunut vahvasti myös musiikki. Nuorena hän soitti pianoa ja lauloi kuorossa.

- Olen koko lapsuus- ja nuoruusajan laulanut seurakunnan kuorossa, jossa meillä oli ihana kuoronjohtaja, vanhoillislestadiolainen hyvin inspiroiva mieskanttori, oikea taiteilijatyyppi.

Seurakunnan kuoroa tasapainotti bändisoitto. Uma tarjosi isänsä kotitilalta Juopulin kylältä aloitteleville muusikoille soittotilat ja oli itse hengessä mukana.

- Välillä soitin rumpuja ja kolistelin tyhjiä kaljapulloja, oli hirveän hauskaa olla mukana siinä jammailussa ja määhän oon siis kasvanu jammailun keskellä, Uma muistellen toteaa.

POHJAA OPINNOISTA

Koulutukseltaan hän on luokanopettaja ja kasvatustieteen tohtori. Työskentely perhekodissa oli ratkaisevassa roolissa opettajakoulutukseen hakeutumisessa. Koulumaailman säännöllisyys tuntui Umasta kieltovalta.

- Mää oon tykännyt semmoisesta, että elämässä on struktuuri. Ajattelin silloin lapsenakin jo, että koulu tuo jotakin semmoista turvaa, että kun kasvoi semmoisessa vähän kaoottisessa, tai sellaisen kaaoksen keskellä silleen henkisesti. Mää tykkäsin siitä koulun vuodenkierrosta, miten se menee. Ja sitten toisaalta kun luokanopettaja kurottelee niin monelle eri alalle, niin se myös oli aika kiehtovaa, Uma sanoo.

Luokanopettajan opinnoissa Uma kiinnostui kasvatustieteen teorioista. Opettajanopintojen jälkeen hän hakeutui tekemään tohtorin väitöskirjaa Lapin yliopistoon. Väitöstutkimuksessaan Uma on tutkinut nuorten arkista oleilua ja arkisen juttelun sanataiteellista luonnetta kyläyhteisön kasvokkaisissa kohtaamisissa. Tutkimusprosessin aikana Uma tutustui monialaisesti luovuus- ja taidekasvatukseen. Väitöskirjatyöskentely kasvatti ammattitaitoa ja asiantuntijuutta myös kulttuurikasvatuksen saralla.

Uman haaveena on ollut kaunokirjallisen kirjan kirjoittaminen.

- Se on ollut mun haaveammatti numero yksi, se kirjailija, lapsesta asti. Ja sitten kun mulla ei ole ollut päätä siihen, että olisin tarjonnut ikinä mitään käsikirjoitusta mihinkään suuntaan, niin ajattelin, että tämä väitöstutkimus, julkaisen sen kirjana. Se kun on niin semmoinen pätevä paketti, että ehkä sen jälkeen uskallan sitten tarjota jotakin kaunokirjallista, Uma kertoo.

KOHTI SUOMUSSALMEA

Mikä sai Uman perheen Suomussalmelle, pois mahdollisista tutkijan ja tohtorin töistä? Elämä Oulussa alkoi ahdistaa. Hänen identiteettinsä kytkeytyi maaseutuun ja kaipuu maaseudulle omanlaiseen sielunmaisemaan paloi vahvana Uman mielessä. Uma etsi puolisonsa kanssa taloa Oulun läheisyydestä, mutta sopivaa taloa ei löytynyt. Ystävän vinkistä he päättivät laajentaa hakualuetta.

”Yksi kaveri sano, että katteleppa Suomussalmelta. Sieltä löytyy halpoja taloja ja asuntoja. Ja siellähä sattui olemaan kyläkoulu myytävänä,” Uma myhäilee. 

Pesiön vanha lakkautettu kyläkoulu herätti suurta kiinnostusta. Suomussalmi alkoi kutsua entistä vahvemmin.

”Siellä oli opettajan paikka auki, niin minä hain sitä. Sitten kun se opettajan paikka varmistui, tein tarjouksen siitä talosta. Siinä tuli niinku sitten molemmat. Se oli ihan täyttä hulluutta! Aika moni asia loksahti paikoilleen siitä lähtien”, Uma tuumaa!

Uman kaverin vanhemmilla oli kesäpaikka Suomussalmella, mikä oli hänen ainoa käsityksensä paikkakunnasta, johon hän tietämättömänä tulevasta perheineen asettuisi. Suomussalmen kunta sai uuden opettajan ja Pesiön kyläkoulu uudet asukkaat. Kyläkoulun Uma ja hänen puolisonsa nimesivät Luovan toiminnan tila Ränttäläksi.

Uma ja Harri matkalla Suomussalmen taiteiden yöhön

SUOMUSSALMEN ANTI

Elämä Suomussalmella, Ränttälässä, Pesiön vanhalla kyläkoululla, sujui alusta saakka paljon paremmin kuin Uma osasi odottaa.

- Tää on antanut mulle uuden mahdollisuuden kaikkeen. Mää olin Oulun aikoina niin hukassa, siellä kaupungissa, loppuajasta, että kärsin semmoisen vakavan burnoutin väikkärihomman ja Kaketsu-kirjan ilmestymisen jälkeen. Mää ajattelin, ettei musta tuu enää ikinä työkuntoista. Enkä mää varsinkaan voi olla koskaan mikään roolimalli enkä opettaja, koska en pysty antamaan kellekkään lapsille ja nuorille yhtään mitään. Kävin niin pohjalla, monessakin mielessä, Uma muistelee.

- Tein semmoisen emämokan siinä, että aloin elämään sitä hanketta. Mää menin siihen liian sisälle, aloin elämään silleen niinku ne jotkut kirjan ihmiset. Mää en kattonu enää ulkopuolelta sitä. Mulla meni koko elämä, tuli avioero, kaikki meni plörinäksi, Uma toteaa.

- Tällä kokemuksella en laittaisi enää itseäni likoon sillä lailla, enkä suosittele sellaista matkaa kenellekään. Olen nyt henkisesti paljon vahvempi. En vain silloin tiennyt kuka ja mikä mää oon, Uma sanoo.

Kaketsu kirja kertoo oululaisesta Kaukovainion metsälähiöstä, jonka asukkaat saavat kirjassa sanoin ja kuvin äänen.

Uma aloitti Suomussalmella uudelleen monen asian ja mikä tärkeintä, hän sai takaisin sen maalaisympäristön, Ylikiimingin Juopulin kaltaisen miljöön, jota hän oli kaivannut 20 vuotta. Muutto Suomussalmelle antoi mahdollisuuden luoda ammatti-identiteettiäkin uusiksi.

- Mää oon saanu kaiken mistä oon haaveillu. Täällä Suomussalmella on kaikki elämän palaset loksahdelleet kohdalleen ja myöskin se, ettei mulla oo enää sitä ahdistusta, etten voi olla roolimalli. Musta on aivan ihanaa, että mää sain just tämän työn!

Tää aikuisten perusopetuksen opettajan työ on kehittänyt mun ammattitaitoa ja se heijastuu myös kulttuurikasvatustyöhön. Tää on tuonut varmuutta ja päteyyttä myös siellä kulttuuripuolella, Uma sanoo.

”Oon huomannut, että mää oon hyvä opettaja”, Uma hymähtää!

Suomussalmen yrittäjät valitsevat vuosittain Suomussalmen Vuoden kasvattajan. Vuonna 2024 valinta kohdistui Umaan, perusteluina pitkäjänteinen ja innostava työ lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen parissa.

Luonto on Umalle tärkeä latautumis- ja rentoutumispaikka

Uman mieltä lämmittää:

Perhe, työ, Luovan toiminnan tila Ränttälä ja siellä asuvat eläimet sekä suomussalmelaisen kulttuurielämän runsaus, kuten Soiva metsä, Teatteri Retikka, Hietajärven runonlaulanta-tapahtumat, sirkusfestivaali Ämmä ja Pakko Sanoa! -teatterifestivaali.

Uman mieltä sapettaa:

Se, että niin moni toiminta vaatii rahaa, jota ei ole saatavilla.

Herkkuruoka:

Perunakeitot, ei sosekeitot vaan lohkotuista perunoista tehdyt keitot. Peruna-härkis-keitto maistuu lapsuusajan rössypotuilta.

Intohimot:

Rap-musiikki, kierrätys, kompostointi, sähkönkäytön tarkkailu ja arkitalouden budjetointi.

**********************************************************************************

Janna Westerlund: Tanssiopisto Hurja Piruetti alueensa aktiivisena kulttuuripalveluiden tuottajana 

Kuva: Chris Senn

Suomalainen taiteen perusopetus on kansainvälisesti ainutlaatuinen taiteen opetuksen instituutio. Taiteen perusopetus on osa suomen koulutusjärjestelmää. Opetusta tarjotaan taideoppilaitoksissa valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti koulutettujen ammattilaisten toimesta. Opetusta tarjotaan yhdeksässä eri taiteenalassa yhteensä 128 000 oppilaalle. Yksi näistä taiteenaloista on tanssi. (Taiteen perusopetusliitto TPO ry 2019). 

Tanssi koskettaa laajaa joukkoa lajin harrastajia. Tanssin taiteen perusopetusta järjestää yli 80 oppilaitosta, ja toiminnan parissa on valtakunnallisesti mukana noin 30 000 oppilasta (Stopp ry s.a.). Harrastajien lisäksi tanssiopistot tarjoavat kulttuurikokemuksia myös laajemmalle joukolle ihmisiä. Opetustoiminnan lisäksi ne järjestävät säännöllistä esitystoimintaa, työpajoja ja yhteistyöhankkeita alueensa muiden toimijoiden kanssa.  Tanssioppilaitokset tekevät yhteistyötä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, lukioiden sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden kanssa ja lisäävät toimialueensa elinvoimaa (Stopp ry s.a.). 

Tässä kirjoituksessa pohdin, miten tanssiopiston toiminta rikastuttaa alueensa kulttuurikenttää. Esimerkkitapauksena esittelen tarkemmin Länsi-Uudellamaalla, Raaseporissa, toimivan tanssiopisto Hurja Piruetin toimintaa. Aineistona käytän tanssiopiston toimintakertomusta, verkkosivuja, paikallismedian julkaisuja sekä haastattelua tanssiopiston rehtori Katja Köngäksen kanssa. Työskentelen itse tanssinopettajana ja vararehtorina Hurja Piruetilla, mikä antaa näkökulmaa opiston toimintaan. 

TANSSIKASVATUS TAITEEN PERUSOPETUKSEN YTIMESSÄ

Tanssiopiston ydintehtävä on tarjota tanssikasvatusta taiteen perusopetuksen muodossa. Tanssioppilaitosten tarjoama tanssin taiteen perusopetus perustuu lakiin taiteen perusopetuksesta. Laissa määritellään taiteen perusopetuksen tarkoituksen olevan tavoitteellista tasolta toiselle etenevää ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää eri taiteenalojen opetusta, joka samalla antaa oppilaalle valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua asianomaisen taiteenalan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen (Finlex 21.8.1998). 

Hurja Piruetin rehtori Katja Köngäs kertoo tanssiopiston mahdollistavan alueen lapsille, nuorille ja aikuisille harrastusmahdollisuuksia tarjoamalla noin sata erilaista tuntia viikoittain noin kuudellesadalle oppilaalle lukuvuosittain. Harrastaa voi omaksi ilokseen tai tavoitteellisesti tasolta toiselle edeten tanssin tai sirkustaiteen yleisen oppimäärän tai tanssin laajan oppimäärän mukaisesti edeten. Yhteistyössä alueen lukioiden kanssa opiskelijat voivat suorittaa Hurja Piruetilla myös valtakunnallisen tanssin lukiodiplomin. Mahdollisuus suorittaa tanssin lukiodiplomi ja lukion soveltavia kursseja paikallisesti on perheitä ja opiskelijoita houkutteleva toimintamuoto, joka osaltaan vahvistaa alueen merkitystä kulttuurikaupunkina (Hurja Piruetti 2023). 

TAPAHTUMAT TUOVAT TANSSIN NÄKYVÄKSI

Kuva: Chris Senn

Hurja Piruetin järjestämät tapahtumat tuovat kulttuuria Raaseporiin. Säännöllisesti toistuviin tapahtumiin kuuluvat vuosittain järjestettävät joulu- ja kevätnäytökset.  Jouluisin ensi-illassa on opettajien suunnittelemien esityksen lisäksi oppilaiden omaa tuotantoa. Keväisin tuotetaan koko perheen tanssisatu sekä pienempiä esityskokonaisuuksia. Tässä kahden viikon mittaisessa paikallisen teatterin tiloissa järjestettävässä produktiokasvatusjaksossa oppilaat saavat kokemuksen esityksen kokoamisesta ja esittämisestä yleisön edessä useampaan kertaan. Oppilaille tarjotaan myös mahdollisuus seurata harjoituksia katsojan roolissa. Hurja Piruetin tapahtumat ovat vakiintunut osa Raaseporin kulttuuritarjontaa ja esitykset tanssitaan yleensä täysille katsomoille, Katja Köngäs kertoo. 

YHTEISTYÖ MAHDOLLISTAA KULTTUURIKOKEMUKSIA LAAJALLE JOUKOLLE

’’Olemme tanssittaneet ja liikuttaneet Raaseporin alueella tuhansia lapsia toimintavuosiemme aikana’’ (Hurja Piruetti 2023). 

Hurja Piruetti tekee laajasti yhteistyötä alueen koulujen, päiväkotien ja muiden palveluntuottajien kanssa. Kokemusta yhteistyöstä on kertynyt jo yli kahden vuosikymmenen ajalta. Viime vuonna Hurja Piruetti järjesti muun muassa ulkotanssityöpajoja paikallisen Kiilan päiväkodin lapsille ja Hurja Piruetin tanssijat esiintyivät hoivakoti Villa Anemonen asukkaille. (Hurja Piruetti 2023.)

Hurja Piruetti on mukana valtakunnallisessa Harrastamisen Suomen mallin mukaisessa toiminnassa tukemassa lasten ja nuorten hyvinvointia ja mahdollistamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisan ja maksuttoman harrastuksen koulupäivän yhteyteen (Raasepori 17.12.2024). Suomen Harrastamisen mallin kursseja järjestetään tänä lukuvuonna yhteensä yhdeksän ja kursseille osallistuu noin 150 oppilasta, Katja Köngäs kertoo. Lisäksi hän nostaa esiin yhteistyössä Raaseporin kaupungin kanssa, kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelman puitteissa, järjestettävän Step by Step -hankkeen, joka mahdollistaa vuosittain kaikille alueen noin kolmellesadalle 5. -luokkalaiselle tutustumisen tanssiin. 

SAAVUTETTAVA TAIDEHARRASTUS

Hurja Piruetti pyrkii tekemään tanssista saavutettavaa kaikille alueen asukkaille. Saavutettavuuden edistäminen perustuu henkilökunnan jatkuvaan kouluttautumiseen ja aktiiviseen yhteistyöhön paikallisten toimijoiden kanssa. Opiston henkilökunta on kouluttautunut muun muassa ’’Elever med särskilda behov’’ hankkeessa, jossa pohdittiin keinoja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tueksi taiteen perusopetuksessa. Lisäksi tanssiopisto on ottanut käyttöönsä lastenkulttuurikeskuksen lanseeraaman Saavutettava taideharrastus -merkin, joka on ennen kaikkea asennemerkki ja kertoo opiston olevan halukas kehittämään toimintaansa ja pohtimaan millaista erityistä tukea oppilaille voidaan tarjota. (Hurja Piruetti 2024) 

Opisto on erityisesti panostanut siihen, että tanssi on osa kaikkien elämää, riippumatta taustasta tai lähtökohdista.  Esimerkkinä paikallisten toimijoiden yhteistyönä järjestettävästä osallisuutta lisäävästä toiminnasta on nyt toista vuotta DUV:n ja Hurja Piruetin yhteistyössä järjestämä Hurjadans, joka tarjoaa erityisen tuen tarpeisille henkilöille mahdollisuuden tanssiharrastukseen (Vuori, S. 2024, 16). Katja Köngäs nostaa haastattelussa esille myös parhaillaan käynnissä olevan kielellistä yhdenvertaisuutta edistävän Skapa Position -hankkeen, jossa kehitetään alueen ruotsinkielistä taiteen perusopetusta. Hanketta rahoittaa Svenska kulturfonden. Hanke toteutetaan yhteistyössä Raaseporin kaupungin sekä muiden Raaseporin ja Hangon taiteen perusopetuksen toimijoiden välillä. 

TANSSIOPISTON MERKITYS ALUEELLE

Kuva: Chris Senn

Toimintaa kehittämällä ja yhteistyömuotoja luomalla tanssioppilaitokset voivat vahvistaa yhteisöllisyyttä ja rikastaa alueellista kulttuuritoimintaa. Tanssiopisto on muutakin kuin harrastuspaikka ja voi tuoda tanssin kautta iloa, yhteisöllisyyttä ja uusia kokemuksia kaikille alueen asukkaille. Tanssiopistot kuten muutkin yksityiset toimijat voivat toiminnallaan myös kehittää ja edistää kulttuurin saavutettavuutta. 

Hurja Piruetti on esimerkki siitä, miten paikallinen tanssiopisto voi rikastuttaa koko yhteisön elämää. Opiston toiminta ei rajoitu pelkästään tanssisaleihin, vaan ulottuu laajemmin alueen kouluihin, kulttuuritapahtumiin ja ihmisten arkeen. Tanssiopiston toiminta osoittaa, että taidekasvatus voi olla merkittävä osa alueellista kehitystä ja hyvinvointia. 

LÄHTEET

Finlex 21.8.1998. Laki taiteen perusopetuksesta. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980633. Luettu 3.11.2024. 

Hurja Piruetti 2023. Toimintakertomus. Luettavissa: https://www.hurjapiruetti.com/images/Toimintakertomus_2022/Verksamhetsberättelse_2023/Toimintakertamus%202023-compressed.pdf. Luettu 3.11.2024. 

Hurja Piruetti 2024. Saavutettava taideharrastus. Luettavissa: https://www.hurjapiruetti.com/fi/toiminta/saavutettava-taideharrastus. Luettu 8.12.2024 

Köngäs, K. 1.11.2024. Rehtori. Länsi-Uudenmaan tanssiopisto Hurja Piruetti. Haastattelu. Karjaa. 

Raasepori 17.12.2024. Harrastamisen Suomen malli. Luettavissa: https://www.raasepori.fi/lapset-nuoret-opetus/projektit/harrastamisen-suomen-malli/. Luettu: 2.1.2024. 

Stopp ry s.a. Luettavissa: https://stopp.fi/#. Luettu 30.10.2024 

Taiteen perusopetusliitto TPO ry 2019. Taiteen perusopetus. Luettavissa: https://artsedu.fi/taiteen-perusopetus/#chapter_2. Luettu: 2.1.2025. 

Vuori, Sonja (2024): Hurjadans ger glädje och motion. Västra Nyland 83/143, s. 16